Very French

Maarit kirjoittaa:

Terveisiä Pariisista, tulvivan Seinen rannalta. Loskasta, jäästä, lumesta. Nuo kolme viimeksi mainittua juttua eivät juurikaan mielestäni kuulu Pariisiin. Ainakaan siihen, jonka minä tunnen. Mutta ne ovat värittäneet ja rytmittäneet tämän kertaista vierailuani täällä. (Lue: täällä on ollut aikamoinen show ja kaaos.) Tulin Pariisiin etsimään uusia ideoita ja inspiraatiota, etsimään vähän myös jälleen itseäni. Keräämään voimia, levähtämään ja lomailemaan. Koska olen vieraillut täällä melko usein, tämä on vähän kuin toinen koti: elämä täällä jatkuu siitä, mihin se viimeksi on jäänyt. Täällä voin myös selvästi hengähtää ja hengittää. Ei ole kiire tehdä mitään. Kun on nähnyt jo moneen kertaan kaikki nähtävyydet, voi hyvin etsiä kaupungista sitä jotain ihan muuta, istua kahviloissa vähän liian pitkään, kävellä vain sillalta toiselle. Tai vaikka tuijottaa kämpän ikkunasta vastakkaisen talon parvekkeita.

Tällä kertaa asun Airbnb-kämpässä Pariisin 5.kaupunginosassa, jota Latinalaiskortteleiksikin kutsutaan. Tykkään paljon tästä puolesta jokea, mutta nämä kulmat ovat minulle vieraampia ja nyt kysyn miksi. Mielikuvissani Latinalaiskorttelit ovat turistirysiä, josta löytää paljon ruokapaikkoja ja matkamuistokrääsää. Kämppäni sijaitsee kuitenkin tuon rysän takana, lähellä Sorbonnen yliopistoa, jossa on selvästi paikallisten omia olohuoneita. Täällä on paljon pieniä, viihtyisiä, laadukkaan oloisia ravintoloita ja baareja. Aukion laidalta löytyy vierivierestä vihannes-, kala-, liha-, juusto-, viini- ja jälkiruokakaupat. Kaikki siis erikseen. Kukkakauppoja useampia siinä ohella. Ihmiset kerääntyvät brasserireihin ja kahviloihin töiden jälkeen. Lasilliselle tai kahville – tai teelle. Se on ollut täällä jo jonkun aikaan trendijuttu.

Kämppä, jossa olen, on pieni ja ’very French’. Se sijaitsee 6. kerroksessa, kattojen tasalla. Sen pieneltä parvekkeelta näkee Eiffelin, jos sää sallii. Tosin en ole vielä keksinyt, miten parvekkeelle mahtuu istumaan, mutta se ei lienee oleellista. Kämpässä on kaikki tarvittava, mutta se kaikki toimii vähän niin ja näin. Jo aiemmilta reissuilta osasin varautua siihen, että sisällä olisi kylmä. Siksi pakkasin paksun villatakin ja villasukat mukaan. Täällä on tärkeämpää pitää asunnot viileinä kesäkuumalla kuin lämmittää niitä talven varalta. Yllätyin iloisesti, kun huomasin lämpöpatterin olevan yllättävänkin tehokas. Keittiö on pieni. Maidon lämmittäminen mikrossa ja kahvin keitto espressokeittimellä täytyy tehdä eri aikaan, koska sähköpistokkeita on vain yksi. Munakaspannu löytyy, muttei kapustaa, jolla sitä hämmentää. Suihkuvesi lämpiää nopeasti, mutta se saisi tulla hieman kovemmalla paineella, niin ehkä kastuisi. Suihkukoppi on niin pieni, että sinne täytyy peruuttaa: tämän reissun aion pärjätä pesemättä hiuksia, koska niin ei vain mahdu tehdä… Very French.

Yksin matkustavalle naiselle tämä on yllättävän helppo matkailukohde. Pariisi on aina ollut kulttuurien ja tapojen sulatusuuni. Tällä hetkellä täällä asuu eniten sinkkuja maailmassa suhteessa väestömäärään (lähde tarkistamaton). Siksi ei ole outoa nähdä niin naisia kuin miehiäkin yksin syömässä tai vaikka lasillisella. Kun katson tämän kämpän keittiötä, en ihmettele sitä. Jos asuisin Pariisissa, minulla tuskin olisi varaa kovin paljon isompaan asuntoon. Keittiössä, jota juuri nyt tuijotan, kokkailun iloa voisi olla vaikea löytää. Siksi olisi helpompaa vain mennä syömään johonkin ihan lähelle. Vaihtoehtoja kun riittää.

Pariisin shoppailumahdollisuudet olisivat kokonaan oman postauksensa arvoiset. Tällä kertaa en kuitenkaan tullut shoppailemaan. Mutta olin antanut itselleni luvan, että jos löydän tietyt punaiset kengät, sukkakengät, saan ne ostaa. Juuri sellaiset, kuin jokaisessa muotilehdessä on viimeisen puolen vuoden ajan ollut. Vaatekaupoissa en ole käynyt juuri lainkaan, ei ole vain tehnyt mieli. Sen sijaan kenkäkauppoihin tänään hakeuduin. Syytän lumisadetta, joka ei houkutellut vain kulkemaan kadulla.

Les Hallesin kauppakeskus on käynyt viime vuosien aikana hurjan kasvojenkohotuksen remontin myötä ja se on tällä hetkellä yksi ykköskohteistani, kun haluan shoppailla täällä. Erityisesti sen kenkäliikkeet: San Marina, Andre, Minelli, JonaK. Niitä kaikkia löytyy lähes joka kadunkulmasta muutenkin, mutta Les Hallesin liikkeissä olen tehnyt parhaat löydöt. Erityisesti San Marinan liike, josta löytyy myös Cosmoparisin nurkkaus, on kenkäfriikin taivas. Ai niin, mainitsinko jo, että täällä on yhä alet, joten kengät saattavat olla jopa -70% alessa…

Jos olen yhtään perinteisen putiikkikierroksen tarpeessa, suuntaan Saint German des Presin alueelle. Esim. Mabillonin metropysäkiltä länteen löytää mm. Tara Jarmonin ja monen muun merkin putiikkeja. Suosittelen koluamaan kaikki pikkukujat ja pysähtymään välillä lasilliselle tai kahville. Supertrendikkään Maraisin alueelta puolestaan löytyy highdesignin lisäksi nuorten suunnittelijoiden liikkeitä, koruja, taidetta, persoonallisuutta. En muista, olenko koskaan sieltä ostanut mitään, mutta aina haluan siellä kuljeskella ja aistia luovuutta. Inspiroitua. Maraisin alueen tutkailun aloitan usein jo Bastillen aukiolta ja kuljen sieltä Rue de Rivolin pohjoispuolen (ei Seinen puolen) kujia pitkin aina Les Hallesiin asti. Varsinaiset luksusputiikit jätän kuitenkin suosiolla väliin, vaikka joskus niiden näyteikkunoita onkin kiva katsella. Siten esim. oopperan ja tavaratalojen alue on minulle oudompaa seutua.

Olin etukäteen antanut itselleni luvan ostaa kahdet kengät: sukkakengät ja mustat matalat, käytännölliset kevätkengät. En ollut ajatellutkaan, että alet olisivat yhä käynnissä! -50% ja -60% tarrat sekoittivat pääni. Muutenkin usein ostan täältä vähän erikoisempia kenkiä, joita ei välttämättä tule käytettyä niin usein ja joita ei juuri siksi halua ostaa kovaan hintaan. Kengät ovat nahkaa ja normihintaisinakin kohtuullisia. Siksi nyt tuntui, että en vain voi jättää tänne kaikkia ihanuuksia… illalla kämpille suuntasi onnellinen leidi, jonka paperikasseissa oli yhteensä 5 paria kenkiä. Oli niiden mukana parit järkikengätkin, ehkä 😉

P.S. Sain yllättäen kutsun mennä haastatteluun Epäsuomalaista-vlogiin. Se on Pariisissa asuvien ja sieltä vaikuttavien designer, taiteilija Sami Korhosen ja kirjailija Kira Poutasen tubekanava, jonka videoissa tutkaillaan ihanasti pilke silmäkulmassa ranskalaisen ja suomalaisen elämäntavan eroja. Tässä linkki jaksoon, jossa olen vieraana: https://youtu.be/1_r0t-J5tS0

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *