Uskallanko olla onnellinen?

Merja kirjoittaa:

Törmäsin kuluneella viikolla instagramissa Jutta Gustafsbergin kauniiseen lausahdukseen. Lausahdukseen, jossa hän sanoo:

Kun elämässä on kaikki hyvin, kannattaa nauttia. <3 On turha odotella ja pelätä, että onni kääntyy. Usko siihen, että ansaitset hyvää. <3

Tämä kolahti minuun ja huomasin, että ajatus jäi todella askarruttamaan mieltäni. Otin Jutan kuvasta & tekstistä screenshotin, koska halusin makustella sitä vielä myöhemmin. Aikani asiaa päässäni pyöriteltyäni, minulle valkeni, että pelkään olla onnellinen.

Olen todella tasapainossa tällä hetkellä. Minulla on ihana perhe, rakas mies, kiva koti, inspiroivia ystäviä & yhteistyökumppaneita, rakastan työtäni. Vapaa-aikana teemme monenlaista hauskaa, reissaamme sopivasti, työpäivät ovat täynnä mielenkiintoisia haasteita. Kaikki osa-alueet elämässäni tuntuvat olevan balanssissa. Olen havahtunut muutaman kerran hetkisen verran viipyilevään onnellisuuden tunteeseen – hetki on pysähtynyt ja olen kokenut olevani onnellinen juuri siinä hetkessä.

Mutta en uskalla jäädä hetkeen, koska jossakin syvällä sisimmäni jokin ääni kuiskuttaa, että mitä jos jotakin sattuukin? Kaikki yhtäkkiä muuttuu? Olenko ansainnut tämän onnen? Miksi juuri minä? Kestääkö tämä? Asiat ovat liian hyvin, jotta tämä voisi jatkua näin…

Googlasin, kun olin aloittanut kirjoittaa tätä postausta, hakusanoilla ”pelkään olla onnellinen” ja löysin vaikka kuinka monta blogikirjoitusta & keskustelua aiheesta. En siis ole asian kanssa yksin. Joku puhui huoligeneraattorista, joka kuulostaa todella tutulta. Itse olen esim. aikalailla lopettanut uutisten lukemisen, koska niissä on niin paljon surua & murhetta. En osaa ottaa tuollaisia uutisia pelkästään asioina, vaan ”sukellan” asian sisään ja alan miettiä syvästi esim. ihmisiä, joita uutinen koskee. Heidän menetystään ja suruaan. Osa uutisista suoranaisesti ahdistaa, joten parempi olla lukematta niitä.

Mitä voin siis tehdä? Uutisten lukemisen lopettamisen lisäksi minun on vaan yksinkertaisesti opeteltava päästämään irti tuosta pikkupirusta, joka minulle kuiskuttelee. Minun on pakko vaan alkaa luottaa, että asioilla on tapana järjestyä, vaikka jotakin ikävää vastaan tulisikin. Ettei murehtiminen auta yhtään. Täytyy uskoa, että ei minun onni ole keneltäkään pois, olen sen ansainnut ja tehnyt sen eteen töitä. Toki sattumallakin on ollut montaa kertaa sormensa pelissä, mutta sattuman lisäksi olen tehnyt itseni kanssa todella paljon töitä. Olen halunnut kasvaa henkisesti, etsinyt tasapainoa elämääni ja ymmärtänyt, että viime kädessä olen kuitenkin itse vastuussa omasta onnellisuudestani. Onni ei tule ulkopäin, eikä toinen ihminen voi sitä minulle tuoda, vaan minun pitää löytää se omasta itsestäni.

Onko teillä jotakin vinkkejä tähän asiaan? Uskallatteko  olla onnellisia? Tämän postauksen kaksi kuvaa ovat lähiaikoina napattuja – hetkistä, jolloin maailma pysähtyi ja tunsin olevani täydellisen onnellinen <3

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa!

P.S. @tyylitellen Facebook-sivulla ehtii vielä osallistua arvonta, jossa voi voittaa 129 eur arvoisen Coal by Carlssonin korusetin. Arvontaan voi osallistua tänään su 11.3.2018 klo 23.59 asti ja tällä kertaa vain Facebook-sivullamme. HUOM! Arvonta siis tällä kertaa vain facebookissa ja se toteutetaan sekä suoritetaan Tyylitellen -blogin toimesta, Facebook ei ole siinä osallisena.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *